Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Pomokaira, Koitelainen ja Viiankiaapa (2013)

Kaivosteollisuus elää nousukautta metallien suuren kysynnän vuoksi. Pohjois-Ruotsista Suomen Lapin yli Venäjälle kulkee malmivyöhyke, jota luonnehditaan ”geologisesti hyvin kiinnostavaksi”. Lapissa lupaavimmat kaivosesiintymät sijaitsevat Natura-verkostoon kuuluvilla alueilla tai niiden läheisyydessä.

Uusimmissa teoksissani Myrskyn merkit I-VI (2013) ja Synkkiä pilviä Viiankiaavan yllä I-II (2013) olen käsitellyt kaivostoiminnan luomaa uhkaa kotikuntani Sodankylän luonnonsuojelualueiden olemassaololle. Sodankylän kunnan pinta-alasta noin 1/3 on erilaisia suojelualueita, samoin kunnan alueesta noin 1/3 on vallattu tai varattu malminetsintään. Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Pomokaira, Koitelainen ja Viiankiaapa ovat Natura 2000-alueita, Pomokaira-Tenniöaapa ja Viiankiaapa kuuluvat myös soidensuojeluohjelmaan. Suojelualueille on myönnetty valtaus- ja malminetsintälupia tai niille kohdistuu valtaus- ja malminetsintälupahakemuksia.

Metalliromun kierrätysaste on korkea ja metalleja voi kierrättää miltei loputtomasti, mutta kierrätys ei pelkästään riitä kattamaan ihmiskunnan lisääntyvää metallien tarvetta. Metalliromua myös poistuu kierrosta hävikkinä ja se on korvattava malmipohjaisella valmistuksella. Kaivoksia tarvitaan niin kauan kuin metalleja käytetään, mutta johonkin on vedettävä raja.

Luonnonsuojelun tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Luonnonsuojelualueet ovat perustettu turvaamaan erilaisia luontotyyppejä ja niiden lajistoa. Malminetsintää eivät näytä rajoittavan suojelualueiden rajat ja malminetsintälupien hakemuksia kohdistuu yhä enemmän suojelluille alueille. Kaivosyhtiöiden luottamus suojelupäätösten purkuun on vahva. Itseään vastuulliseksi kaivosyhtiöksi kuvailevan yrityksen malminetsintä luonnonsuojelualueella viestii suuresta vastuuttomuudesta.

Sodankylässä uskotaan kaivosteollisuuden tuomaan parempaan tulevaisuuteen. Luvassa on työpaikkoja, mutta mitä muuta kaivosteollisuus tuo mukanaan? Kaivoksen elinkaari voi olla parikymmentä vuotta. Mitä tapahtuu sen jälkeen ja mitä jää jäljelle? Mikä on kaivosyhtiön yhteiskunnallinen ja ympäristöllinen vastuu? Jääkö meille riistetty, nyljetty maa?

Suomessa on vuonna 2011 hallitusohjelmaan kirjattu, että valtio edistää toimenpiteillään kaivostoiminnan kehitystä ja kasvua. Natura-alueen suojelusta voidaan poiketa valtioneuvoston päätöksellä, mikäli hankkeen toteuttamiselle on ”erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy”. Asiasta on kuitenkin hankittava myös EU:n komission lausunto. Vastakkain ovat parin vuosikymmenen päähän ulottuvat laskennalliset yhteiskunnalliset edut ja toisaalta luonnon arvot sekä tulevien sukupolvien oikeudet.

Kaija Kiuru